Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Maalarin muistiinpanot

KUVISLUOKAN ESITTELY LÖYTYY KLIKKAAMALLA SANAA KUVISLUOKKA ETUSIVUN YLÄPALKISSA.

1. kuvistunti
TAITEILIJAKIRJA!

Mikä se on? Onko se taidekirja, esimerkiksi tietyn taiteilijan tuotannosta tai näyttelystä, vai onko se valtava tiiliskivi, iso kirja, joka kertoo kuvin ja sanoin tietyn aikakauden taiteesta? Ei. Taiteilijakirja on taiteilijan vapaa luonnos teoksen muotoon. Usein taiteilijakirja muistuttaa kolmiulotteista teosta. Kolmiulotteinen tarkoitti sitä, että teosta voi tarkastella usealta suunnalta. Taiteilijakirja muistuttaa ulkonäöltään kirjaa, mutta siinä ei välttämättä ole tekstiä eikä kuvia. Taitelijakirjan idea on esittää tietty aihe, teema tai ajatus samalla tavalla kuin maalaus tai veistos sen tekee. Taiteilijakirja syntyy usein idea pohjalta. 

Piirtäminen on kaiken A ja O luovassa työssä. Piirtämisen ei tarvitse olla esittävää ja usein sen tavoittelu tukahduttaa luomisen ilon. Esittävyys syntyy vähitellen. Taitelijakirjassa ei tarvitse olla piirroksia.Kuvassa on valmistamani taiteilijakirja muutaman vuoden takaa. Sen nimi on Maalarin muistiinpanot. Kerron miten se syntyi. Taiteilijan työssäni käytän erilaisia lehtiöitä värin valovoiman tai värin intensiteetin varmistamiseen. Intensiteetti tarkoitti sitä, kuinka rikas väri on, onko se laimea vai tuhti ja täyteläinen. Vedän siveltimellä väriä paperille nähdäkseni onko väri oikea haluamaani tarkoitukseen. Näin minulle on kertynyt useita lehtiön sivuja täyteen erilaisia värimerkintöjä. Siivotessani ateljeella huomaan, että en voi säästää kaikkea ja kun olin laittamassa näitä lehtiöitä jätesäkkiin, sain idean leikata talteen muutaman siveltimen vedon. Paperiluiskat eivät sinällään heti kutkuttaneet aivosolujani, vaan jätin ne odottamaan. Kun seuraavan kerran kävin kirppiksellä hakemassa ideanpoikasia, huomasin metallisen esineen, jolloin yhdistin värimerkinnät siihen. Tuunasin metallisastiaa, ompelin samettisen tyynyn sen päälle ja valmistin pienet taiteilijakirjat. 

Taiteilijakirjat tässä ovat helppo toteuttaa. Paperi on taiteltu haitariksi ja leikattu ympyrän muotoon. Kansiksi ompelin napit. Levitin kirjat tyynylle, jossa ne perhosen siivin tavoin leikittelevät ja kertovat värien maailmasta.

Vastaavia taiteilijakirjoja voi valmistaa niistä epäonnistuneista piirroksista, joita ei halua säilyttää sellaisenaan, mutta haluaa koota jotakin muistoksi. Miten olisi salaiset taiteilijakirjat vaikka peltirasiassa tai tuunatun laukun sisällä. Olisiko hauska laittaa taiteilijakirjoja esille kattauksen somisteeksi, koristeeksi hyllylle tai antaa lahjaksi? Kaikki on mahdollista. Pitää vain penkoa kaappeja tarvikkeiden löytämiseksi, idea syntyy tekemisen myötä! Voit katsoa valmistamiani taiteilijakirjoja sivuni Teokset kohdasta. Ne ovat kaikki olleet mukana erilaisissa näyttelyissä. Valmistan niitä harvakseltaan. 

Onnea omaan taiteilijakirja projektiisi! Vähennät turhaa tavaraa, mutta saat aikaan jotakin kaunista!

Tavataan seuraavan kerran viikon päästä!


2.kuvistunti
HAVAINNOISTA JA TARKKAILUSTA

Tämä tammikuun toinen kuvistunti käsittelee havaintoa. Havainto on oleellinen taiteilijan työkalu. Ilman sitä ei voi oikeastaan tehdä paljonkaan. Se on myös sellainen työkalu, mitä pitää huoltaa käyttämällä sitä, koska silloin voi oppia vain parempiin havaintokokemuksiin.
Mikä se havainto on ja mitä se tarkoittaa? Kerron esimerkin lapsuudestani. Olin kyläilemässä vanhempieni kanssa ja me lapset lähdimme ulos. Olin ainoa tyttö, enkä innostunut poikien keksimästä jalkapalloilusta. Juoksin kuitenkin hetken kentällä ja asettauduin seuraamaan poikien pallon potkimista. Se ei kuitenkaan kauan jaksanut minua kiinnostaa. Huomasin katselevani hiekkakentän pinnalla tapahtuvia värimuutoksia. Valo liukui astetta syvemmäksi vaihtaen hiekan väriä kunnes se lopulta näytti harmaanruskean sekoituksesta violetilta. Tuijotin sitä, tuijotin koko kenttää. Pelästyinkin. Näkikö kaikki näin vai oliko minulla jokin tauti silmissäni. Olin vielä silloin niin pieni, etten ymmärtänyt mistä oli kyse. Tapahtuman jälkeen aloin tarkastella kaikkea, huomasin jopa isovanhempieni yhdenmukaiset liikkeet. Kuvittelinkin heidät sisaruksiksi, vaikka he vaan vanhemistaan olivat alkaneet muistuttaa toisiaan. Lapsuuden havainnot tekivät minusta sivustakatsojan. Se oli myös tapa viihdyttää itseäni. Teen sitä edelleen. Silmät hakeutuvat katsomaan valon ja värin muutoksia yhtälailla kuin voin nähdä lukuisia muotoja ja asioita erilaisissa kuvioissa. Autoa ajaessa saatan nähdä vaikka elefantin ryntäävän metsästä, mutta se onkin jo mielikuvistusta ja toinen juttu.

Havainto perustuu pitkään katsomiseen. Havainto on se huomio, minkä näkee luonnossa. Talven valkoinen lumi ei ole pelkästään valkoista, vaan siinä on lukuisia värejä ja sävyjä. Väreissä on puolestaan lämpimiä ja kylmiä sävyjä ja vivahteita. Varjot ovat eri harmaan asteita ja valo on myös hämärää. Havaintoja ovat myös erilaisten asioiden huomiot. Niistä voi syntyä idea johonkin teokseen. Havainnon opettelu on helppoa luonnossa, missä tapahtuu auringon välityksellä paljon erilaisia muutoksia, mutta havaintoa voi myös opetella sisällä.

Rakenne itsellesi asetelma. Se voi olla pöydälle rakennettu pienempi ryhmä esineistä tai isompi ryhmä tavaroita vaikka huoneen nurkkaan. Sijoita asetelma niin, että siihen tulee valo jostakin suunnasta. Älä laita huoneen valaisimia päälle, vaan anna asetelman olla luonnonvalolssa, siinä mikä tulee ikkunan kautta sisään. Kokeile ensin vaikka yhdellä mukilla. Katso miltä se näyttää. Löytyykö siitä valoa ja varjoa. Kokeile eri kohdissa. Anna itsellesi aikaa nähdä ne. Kun olet varma ensimmäisistä havainnoistasi, ota jokin värikäs vaate tai pyyhe esineen viereen. Katso heijastaako se värillistä valoa esineen pintaan. Tarkkaile onko se mielestäsi lämmintä vai kylmää väriä. Jos tämä on sinulle helppoa, lisää pari kolme muuta esinettä mukaan, kenties useampi erivärinen kangas, niin että saat monivärisen asetelman. Kiinnitä huomio sommitelmaan, onko siinä mukava rytmi. Niin että esineet eivät ole kaikki samankokoisia, vaan asetelmassasi on vaihtelua. Kun se on valmis, anna itsesi aikaa katsella ja tarkastella kaikkia värin ja valon ilmentymiä. Jos teit asetelman nurkkaan, saat voimakkaita varjoja. Katso, löydätkö niistä värejä.

Ensi kerralla piirrämme tästä kuvan. Autan sinua muotojen kanssa. Tapaamisiin.


3. Kuvistunti
PIIRROS LYIJYKYNILLÄ

Jos asetelmasi on vielä tallella, piirrä siitä tai ota jokin esine pöydälle. Voit piirtää lyijynällä, koska niitä yleensä on kaikilla. Tai voit ottaa graffitihiilen tai tavallisen hiilen. Jälkimmäinen tarvitsee yleensä parempaa paperia ja kiinnitysainetta, mutta harjoitella voi vaikka printtipaperille. Kun sinulla on välineet edessäsi, väritä koko paperi mustanharmaaksi. Kyllä! Hiilellä tämä onnistuu nopeasti, mutta pehmeälyijykynä toimii myös hyvin. Ei haittaa jos siellä täällä näkyy hieman valkoista paperia. Pääasia on, että paperissa on kauttaaltaan pigmenttiä.

Sammuta valot ja tarkastele esinettäsi. Katso missä kohdin siinä on tummin kohta ja missä eniten valoa, mistä päin valo tulee esineeseen? Kun olet löytänyt nämä, ota pyyhekumi, jos teit lyijykynällä, tai serlapaperia tai (säämiskän pala siivouskaapista ikkunanpesutarvikkeista), jos teit hiilellä paperin tummaksi. Nyt alat pyyhkimään valokohtia esille. Kaikkein kirkkaimmaksi se kohta, missä valoa on eniten. Pyyhi ja kaiva esine esille tummasta pinnasta kohta kohdalta. Voit käyttää sormiasi ja levittää myös pigmenttiä niihin kohtiin, joihin tarvitset eri valon asteita. Esineesi voi olla myös kauttaaltaan samanarvoisessa valossa ja siinä on ehkä vain yksi, pari valokohtaa ja esine luo varjon johonkin suuntaan. Jätä varjo tummimmaksi. Usein se kohta on esineen ja varjon rajalla. Siirrä työsi välillä kauemmaksi ja tarkastele sitä. Missä kohdin esine tulee parhaiten esille, missä kohdin valoja ja varjoja pitää vielä muuttaa. Olet rohkeasti tarttunut muotojen esille saamiseen, jatka! Jos sait aikaan vähänkin esinettäsi muistuttavan kuvan, voit onnitella itseäsi. Onnistuit!

Kun työsi on valmis, siirrä se sivuun ja ota uusi paperi. Kokeile siihen kynän tai hiilen jälkiä. Älä piirrä vain yhdessä asennossa, niinkuin kirjottaisit. Kokeile missä asennossa kynä tai hiili tekee paksua, pitkää, tummaa, heikkoa tai ohutta jälkeä. Paina välinettäsi ja hipaise sillä paperia. Jos sait vähintään kymmenen erilaista jälkeä aikaan, onnittele taas itseäsi. Sinusta tulee luova piirtäjä!

Uusi paperi esille ja hahmottele esineesi muoto siihen. Piirtämisessä ei ole sääntöjä. Itse piirrän yhdestä kulmasta vähän, katson mikä on vastamuoto, se esineen toinen puoli, piirrän sen ja sen jälkeen jatkan aloittamastani kohdasta. Etenen samanaikaisesti jokapuolelta. Jos piirtäisin esineen yhtäjaksoisesti, ikäänkuin kynää nostamatta, kuin ympäri kellon, esineestä tulisi vino ja sen muodot muuttuisivat voimakkaasti. Kun piirrän vaihevaiheelta vastamuotoa tarkastellen, esine pysyy kuosissaan ja rakentuu oikean muotoiseksi. Esimerkiksi kun kannun toinen reuna on valmis, piirrän toisen reunan, näen koko ajan etäisyyden aikaisemmin piirrettyyn reunaan ja muoto säilyy. Reunoista on helppo rakentaa pohja. Kannun suu rakentuu samalla tavalla. Mitä näen ja missä suunnassa. Kun piiirrän, en käytä kumia, Jätan mukamas huonon viivan esille ja piirrän viereen paremman. Yleensä virhe on kumittaa viiva pois, vaikka se juuri olisi tukemassa ja tekemässä uuden viivan parempaa muotoa. Kun piirrän en myöskään piirrä pelkästään suoraa viivaa, koska se on tylsä. Vaihdan kynän asentoa, teen viivasta rikkaan välillä vaikka hankaamalla tai jätän jotakin piirtämättä. Sekin luo esineelle muotoa, koska silmämme näkevät ja hakevat siihen viivan.   

Usein otan nipun papereita ja lähden piirtämään nopeita kuvia aiheesta. Teen monta ja se, mikä alkaa silmääni kiinnostamaan, otan työstettäväksi. En jää junnaamaan paikalleen. Jos ei onnistu, ei väkisin! Piirtämisen pitää olla hauskaa.

Ensi viikon perjantaina kerron miten teen yksinkertaisia maalauspohjia. Tapaamisiin helmikuussa!